Eduard Hanslickin teos ”Vom Musikalisch-Schönen” on musiikin estetiikkaa käsittelevä filosofinen tutkielma, joka julkaistiin alun perin 1800-luvun puolivälissä. Teos kritisoi vallitsevia musiikin tunnepitoisia tulkintoja ja puolustaa musiikin sisäsyntyisen kauneuden arvostamista erillään tunteiden ilmaisusta. Perusteellisen tarkastelun avulla Hanslick pyrkii selventämään musiikkitaiteen luonnetta ja sen arvostamista ilman, että lähtökohtana olisi pelkkä tunteiden herättäminen. Kirjan alussa esitellään Hanslickin keskeinen argumentti sitä perinteistä näkemystä vastaan, jonka mukaan musiikin pääasiallinen tehtävä on välittää tunteita tai tunnetiloja. Hänen mukaansa tällaiset näkemykset rajoittavat musiikin todellisen olemuksen ymmärtämistä. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, miten musiikki ilmaisee tunteita, hän katsoo, että musiikkia tulisi ymmärtää sen muodollisten ominaisuuksien ja esteettisen vetovoiman kautta. Tarkastelu tuo esiin tunteiden monimutkaisuuden suhteessa musiikkiin ja osoittaa, että tunteet syntyvät musiikin rakenteesta eivätkä ole sen ensisijaista sisältöä. Näin alustava tarkastelu luo pohjan kattavalle tutkimukselle musiikillisen kauneuden ainutlaatuisista piirteistä ja korostaa tarvetta objektiivisemmalle lähestymistavalle musiikin arvostamiseen.