Anton Giulio Barrilin ”La Montanara” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Kirja sijoittuu poliittisten juonittelujen ja perhevelvollisuuksien taustaa vasten, ja sen keskiössä on nuori kreivi Gino Malatesti, joka karkotetaan liberaalien vakaumustensa ja aikansa autoritaarisia normeja uhmaavien tekojensa vuoksi. Kertomus avautuu rikkaasti kuvatulle italialaiselle maaseudulle ja tavoittaa perinteisen aristokratian ja nousevien vallankumouksellisten aatteiden yhteentörmäyksen. Romaanin alussa esitellään kreivi Gino Malatesti, joka saa poliisijohtajalta kirjeen, jossa hänelle ilmoitetaan karkotuksesta Querciolaan rangaistuksena hänen skandaalimaisesta käytöksestään, nimittäin liberaaleista yhteyksistään ja poliittisista purkauksistaan. Luvussa perehdytään Ginon taustaan ja hänen kireään suhteeseensa isäänsä, kreivi Jacopoon, ja havainnollistetaan sukupolvien välistä ideologista kuilua. Matkaan lähtiessään Gino pohtii karkotuksensa seurauksia ja löytää lopulta itsensä Apenniinien kauneuden keskeltä sekä Guerri-perheen vieraanvaraisuuden piiristä; perheen elämä on kietoutunut yhteen sen luonnonmaiseman kanssa, jossa hänen on nyt kuljettava. Runsaat yksityiskohdat ja henkilöhahmojen välinen dynamiikka luovat näyttämön tarinalle, joka punoo henkilökohtaisen kunnianhimon yhteen muutoksen kynnyksellä olevan kansakunnan kollektiivisten kaipuiden kanssa.