Alix de Lamartinen teos ”El Manuscrito de mi madre” on 1900-luvun alussa kirjoitettu henkilökohtainen kertomus. Teksti näyttää keskittyvän kirjailijan äidin pohdintoihin ja kirjoituksiin tarjoten välähdyksen hänen elämästään, arvoistaan ja kokemuksistaan historiallisten mullistusten keskellä. Päähenkilö on Alicia de Roys, kirjailijan äiti, jonka syvä omistautuminen perheelle ja muuttuva identiteettinsä Ranskan myrskyisänä aikana ovat teoksen keskiössä. Käsikirjoituksen alku luo surun ja muistelemisen sävyn, kun kertoja kuolleiden päivänä muistelee lähistölle haudatun äitinsä menetystä. Hän vaeltaa lapsuutensa tutuissa maisemissa, jotka ovat täynnä muistoja perheestä ja yhteydestä menneisyyteen. Nämä pohdinnat kietoutuvat luontoon korostaen vaihtuvien vuodenaikojen kauneutta ja surumielisyyttä sekä menetyksen väistämättömyyttä. Kertoja kamppailee nykyhetken häiriötekijöiden ja edesmenneisiin liittyvien syvien tunnesiteiden välillä, mikä luo pohjan koskettavalle perhesiteiden ja yksilöllisen perinnön tarkastelulle.