Armando Palacio Valdésin ”El origen del pensamiento” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Tarinassa esitellään Mario, nuori ja kunnianhimoinen kuvanveistäjä, joka navigoi romanttisia tunteitaan Madridin elämän ja sosiaalisten suhteiden monimutkaisuudessa. Hänen kokemuksensa kahvilassa sekä kanssakäymisensä perheen ja ystävien kanssa luovat pohjan rakkauden, pyrkimysten ja taiteilijan kamppailujen syvemmälle tarkastelulle. Romaanin alussa kuvataan Marion ahdistusta ja fyysistä epämukavuutta, kun hän tarkkailee läheisessä pöydässä istuvaa perhettä yrittäessään nauttia kahvistaan. Hän on ystävänsä Adolfon seurassa ja odottaa innokkaasti Don Laureano -nimisen miehen saapumista; tämä vaikuttaa olevan Marion elämässä merkittävä henkilö tai mentori. Kertomus tavoittaa Marion kasvavan ihastuksen kahvilassa olevaan nuoreen naiseen ja korostaa hänen tunnekuohuaan. Kanssakäyminen kahvilan eri asiakkaiden, kuten muiden ystävien ja tuttavien, kanssa välittää aikakaudelle tyypillistä vilkasta sosiaalista elämää ja filosofisia keskusteluja, jotka korostavat Marion taiteellisten intohimojen ja henkilökohtaisten halujen välistä sisäistä ristiriitaa.