Fjodor Dostojevskin ”Valkeita öitä ja muita kertomuksia” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettujen novellien kokoelma. Nimikertomus ”Valkeat yöt” kertoo nimettömästä kertojasta, joka elää yksinäistä elämää Pietarissa ja löytää odottamatta yhteyden salaperäiseen nuoreen naiseen nimeltä Nastenka. Kokoelma käsittelee yksinäisyyden, kaipuun ja ihmissuhteiden monimutkaisuuden teemoja Dostojevskin syvällisen psykologisen näkemyksen valossa. ”Valkeiden öiden” alussa kertoja kuvailee autioitumisen tunteitaan vaellellessaan Pietarissa ja pohtii syvää yksinäisyyttään kaupungin tyhjentyessä kesäksi. Hän kohtaa kanavan luona itkevän Nastenk an, ja heidän kohtaamisessaan alkaa muodostua herkkä side. Ujoutta täynnä oleva kertoja tarjoaa hänelle turvan tunnetta humalaisen herrasmiehen ei-toivotun lähestymisen edessä. Heidän keskustelunsa paljastaa paljon heidän yhteyden kaipuustaan ja sisäisestä kuohunnastaan ja luo pohjan intohimoiselle, joskin monimutkaiselle suhteelle, jota leimaavat lausumattomat tunteet ja todellisuuteen kietoutuvat unelmat. Yön edetessä kertojan ihastus Nastenkaan syvenee, mutta tämän sydän näyttää olevan jo kiinnittynyt johonkuhun toiseen, mikä synnyttää Dostojevskin vangitsevalle kerronnalle tyypillisen koskettavan jännitteen.