W. B. Yeatsin ”Runoja” on 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun kirjoitettu runokokoelma. Tämä antologia esittelee Yeatsin monipuolista paneutumista sellaisiin teemoihin kuin rakkaus, identiteetti sekä mytologian ja todellisuuden leikkauspiste, mikä heijastaa hänen syviä siteitään irlantilaiseen kulttuuriin ja perintöön. Lukija voi odottaa rikasta kudelmaa lyyrisiä ilmauksia, jotka välittävät Yeatsin ainutlaatuisen äänen kautta sekä henkilökohtaisia että kansallisia tuntoja. Kokoelman alussa Yeatsin esipuheet johdattavat pohtimaan hänen aiempia teoksiaan, erityisesti näytelmiä kuten ”Kreivitär Cathleen” ja ”Sydämen toiveiden maa”. Hän käsittelee näihin teoksiin tekemiään muutoksia sovittaakseen ne siihen teatterilliseen asiayhteyteen, jota varten ne luotiin, ja korostaa haluaan tavoittaa irlantilaisen kansanperinteen ja hengellisyyden olemus. Yeats sivuaa myös taiteen parissa koettuja kamppailuja ja inhimillisen kokemuksen monimutkaisuutta vihjaten todellisuuden ja fantasian sekoitukseen, joka täyttää hänen runoutensa, ja luo näin kiinnostavan lähtökohdan kokoelman jatkolle.