Alfredo Panzinin romaani ”Il mondo è rotondo: romanzo” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu teos. Tarina seuraa Beatus Renatusta, hieman melankolista ja sisäänpäin kääntynyttä hahmoa, jonka kuvataan navigoivan sodanjälkeisessä Italiassa. Kirja käsittelee muun muassa inhimillisen käyttäytymisen järjettömyyksiä, yhteiskunnallisia normeja ja sodan vaikutusta yksittäisten ihmisten elämään. Romaanin alussa Beatus Renatus kamppailee yhteiskunnan jäänteiden kanssa; yhteiskunta tuntee yhä äskettäisen sodan jälkijäristyksiä. Aamukävelyllään eteläitalialaisen kaupungin halki hän näkee kansalaisen sylkevän, mikä herättää hänessä inhoa ja saa hänet pohtimaan ympärillään olevien ihmisten käyttäytymistä. Beatus, jota kuvataan arvostetuksi koulujen tarkastajaksi, muistelee menneisyyttään sekä itsessään ja yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. Hänen ajatuksensa johdattavat historian, moraalin ja ihmisyyden monimutkaiseen vuoropuheluun ja luovat pohjan kertomuksen läpäisevälle yhteiskuntakritiikille. Kun hän keskustelee esimerkiksi onnellisuutta etsivän nuoren professorin ja kaupungin eri asukkaiden kanssa, käy selväksi, että Panzini pyrkii avaamaan sodanjälkeisen Italian elämän monimutkaisuuksia sekä merkityksen etsintää jatkuvien yhteiskunnallisten muutosten keskellä.