Frederic Seebohmin teos ”The Oxford Reformers: John Colet, Erasmus, and Thomas More” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos keskittyy kolmen renessanssin merkittävän hahmon, John Coletin, Erasmuksen ja Thomas Moren, yhteistyöhön ja yhteisiin älyllisiin pyrkimyksiin, erityisesti heidän uudistusmielisiin aatteisiinsa, jotka muotoutuivat keskiaikaisesta ajattelusta moderniin siirryttäessä. Kirjan alussa kuvataan John Coletin paluuta Italiasta Oxfordiin vuoden 1496 tienoilla ja korostetaan hänen tulevien, pyhän Paavalin kirjeitä käsittelevien luentojensa merkitystä. Ne merkitsivät yliopistossa siirtymää kohti uudistunutta keskittymistä Raamattuun, aiheeseen, jonka hänen aikansa oppineet olivat suurelta osin laiminlyöneet. Coletin epätavanomainen lähestymistapa raamatuntulkintaan ja kasvatukseen esitetään käännekohtana, jonka odotettiin herättävän sekä uteliaisuutta että vastarintaa Oxfordin perinteisessä akateemisessa yhteisössä. Näin luodaan pohja sen tarkastelulle, kuinka Colet, Erasmus ja More pyrkivät navigoimaan aikakautensa monimutkaisuuksissa ja ristiriidoissa sekä kuinka he vaikuttivat toistensa uudistusmielisiin näkemyksiin.