Emily Hahnin ”Seductio Ad Absurdum” on 1900-luvun alussa kirjoitettu provosoiva käsikirja. Teos perehtyy viettelyn periaatteisiin ja käytäntöihin ja pyrkii muuttamaan tästä usein väärin ymmärretystä ja yksinkertaistetusti käsitetystä taidosta analyyttisemman ja jäsennellymmän ilmiön. Se tarkastelee viettelyn kehitystä historiallisten asiayhteyksien ja modernien tulkintojen kautta sekä pyrkii samalla tarjoamaan käytännön ohjeita viettelijöiksi haluaville. Kirjan alussa viettely esitellään monimutkaisena sosiaalisena käytäntönä, jota on tutkittu riittämättömästi. Hahn käsittelee termin ”viettely” monitulkintaisuutta, esittelee erilaisia määritelmiä ja puoltaa termin nykyajan mukaista ymmärtämistä tavalla, joka heijastaa sen muuttuvaa luonnetta ja yhteiskunnan vaihtuvia normeja. Koko johdannon ajan hän korostaa viettelyn kehitystä tiukkojen sukupuoliroolien rajoittamista historiallisista käytännöistä kohti modernia käsitystä, jossa tunnustetaan ihmissuhteiden ja halujen monimutkaisuus. Tämä alku toimii perustana kirjan myöhemmille viettelyä käsitteleville oppitunneille ja hypoteettisille kokeille.