F. Hadland Davisin ”The Persian Mystics: Jalálu'd-dín Rúmí” on 1900-luvun alussa kirjoitettu kattava katsaus suufilaiseen mystiikkaan. Teos perehtyy kuuluisan persialaisen runoilijan ja filosofin Jalálu'd-Dín Rúmín elämään ja opetuksiin. Hänet tunnetaan syvällisistä mystisistä oivalluksistaan ja lyyrisestä runoudestaan. Tutkimus ei ainoastaan tavoita Rúmín kirjoitusten ydintä, vaan käsittelee myös sufismin perustavanlaatuisia käsitteitä korostaen rakkauden, jumalallisen ykseyden ja hengellisen valaistumisen tavoittelun teemoja. Tekstin alussa kirjailija esittelee sufismin ja kuvailee sen alkuperää sekä historiallista taustaa. Davis selittää termin ”suufi” merkityksen. Sillä viitataan ryhmään, joka alun perin hylkäsi materialistisen ylenpalttisuuden ja omaksui sen sijaan yksinkertaisen ja omistautuneen elämäntavan. Hän luo älyllisen viitekehyksen viittaamalla sufismiin vaikuttaneisiin eri suuntauksiin, kuten uusplatonismiin, ja korostaa samalla varhaisten suufien, kuten Rābi'an ja Mansur al-Hallājin, ainutlaatuisia panoksia. Alkuosa valmistaa lukijaa Rúmín elämän ja tuotannon yksityiskohtaiseen tarkasteluun ja esittää sufismin rikkaana perinteenä, jonka keskiössä ovat jumalallisen rakkauden ja Rakastetun kanssa yhdistymisen syvälliset kokemukset.