Jean de La Bruyèren teos ”Luonteet” on 1600-luvun lopulla kirjoitettu moraalisten ja yhteiskunnallisten pohdintojen kokoelma. Teos tarkastelee ihmisluontoa ja yhteiskunnan hullutuksia esittäen sarjan luonnekuvauksia, jotka kritisoivat ja valaisevat aikakauden yhteiskunnallisia normeja ja käyttäytymistä. La Bruyère itse tuodaan esiin ihmisyyden tarkkanäköisenä havainnoijana ja kriitikkona, joka ammentaa aikansa hovissa ja seurapiireissä saamistaan kokemuksista. ”Luonteiden” alussa johdanto tarjoaa näkökulman La Bruyèren käsityksiin moraalista, kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta. Siinä tehdään selväksi, ettei hän pyri luomaan mietelauseita, vaan hänen teoksensa on yksityiskohtainen havainto ihmiskunnan intohimoista ja paheista. Hän toteaa, että hänen luonteensa ovat eri yksilöistä koottuja yhdistelmiä, mikä mahdollistaa ihmisluonnon laajemman tarkastelun sen sijaan, että hän vain maalaisi yksittäisiä muotokuvia. Tämä jakso luo pohjan 1600-luvun lopun yhteiskunnallisen käyttäytymisen tarkastelulle, jossa La Bruyèren vivahteikas kritiikki käsittelee ihmissuhteiden pinnallisuutta sekä ylpeyden ja turhamaisuuden seurauksia Ludvig XIV:n hovi-elämän taustaa vasten.