Cesare Cantùn teos ”Gli eretici d'Italia, vol. I” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teoksessa tarkastellaan uskonnollisten ajatusten kehitystä Italiassa keskittyen erityisesti reformaation vaikutuksiin ja katolilaisuuden historialliseen taustaan maassa. Sen tavoitteena on valottaa merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia, jotka haastoivat vallitsevat opit, sekä korostaa uskon, politiikan ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Alkuosa käsittelee kirjailijan näkemyksiä siitä, miten tärkeää historiallisten uskonnollisten liikkeiden ymmärtäminen on yhteiskunnallisen kehityksen täydelliseksi hahmottamiseksi. Cesare Cantù arvostelee sekä historiallisia kuvauksia, joissa uskonnollisten uudistusten syvällinen yhteiskunnallinen vaikutus jää huomiotta, että kirkollisia kertomuksia, joissa uskonpuhdistajat torjutaan pelkkinä harhaan johdettuina yksilöinä. Hän puolustaa harhaoppisista vivahteikkaampaa näkemystä: heidät tulisi nähdä kiihkeinä totuuden etsijöinä eikä yksinkertaisesti vakiintuneen uskon vihollisina. Samalla hän luo historiallisen kehyksen, joka ohjaa hänen tarkasteluaan Italian uskonnollisesta maisemasta ja sen merkityksestä nykyajan kysymyksille. Tämän näkökulman kautta kirjailija pohjustaa kristillisen ajattelun alkuperän ja sen historiallisten kriisien aikana tapahtuneen kehityksen perusteellista käsittelyä.