Alfredo Panzinin ”La lanterna diogene” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina seuraa nimetöntä päähenkilöä hänen lähtiessään matkalle Milanosta merenrantamökille ja pohtiessaan matkan varrella elämää, kirjallisuutta ja yhteiskuntaa. Matkojensa aikana hän esittää pohdiskelevia ajatuksia yhteiskunnan odotusten taakasta ja vapauden viehätyksestä ammentaen samalla rikkaista mielikuvista ja filosofisista mietiskelyistä. Romaanin alussa esitellään päähenkilö, joka lähtee kuumana heinäkuun iltapäivänä polkupyörällään Milanosta innoissaan matkastaan Adrianmeren lähellä sijaitsevaan kalastajakylään. Pyöräillessään hän kamppailee elämän muodollisuuksiin liittyvän väsymyksen tunteen kanssa ja vertaa nykyistä iloista odotustaan niiden yhteiskunnallisten tapojen painoon, jotka painavat häntä alleen. Hän muistelee aiempia kokemuksiaan ja kirjallisia innoittajiaan sekä kaipuutaan yksinkertaisuuteen. Hänen kohtaamisensa matkan varrella, kuten sattumalta tapahtuva tapaaminen kollegan kanssa, sekä hänen havaintonsa maaseudusta korostavat entisestään hänen sisäistä kamppailuaan olemassaolon realiteettien ja hänen tavoittelemansa vapauden ihanteiden välillä.