Gustavo Adolfo Bécquerin teos ”Espanjan romanttisia legendoja” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu novellikokoelma. Tarinoissa yhdistyvät kansanperinteen, romantiikan ja yliluonnollisen elementit, ja niissä tarkastellaan espanjalaisen kulttuurin rikkaita perinteitä ja legendoja. Monipolvisissa kertomuksissa kirjailija syventyy rakkauden, menetyksen ja mystiikan teemoihin. Niissä esiintyy usein lumoavia hahmoja, jotka herättävät menneiden aikakausien hengen eloon. Kokoelman aloitustarina kertoo koskettavasti mestari Pérezistä, Sevillassa sijaitsevan luostarin sokeasta urkurista, joka on omistautunut taiteelleen ja kaupunkilaisten rakastama. Jouluaaton lähestyessä hän on huonosta terveydestään huolimatta päättänyt soittaa keskiyönmessussa, mikä kuvastaa hänen syvää yhteyttään sekä musiikkiin että uskoon. Hänen ihmeellinen esityksensä kirkossa saa yleisön kyyneliin ja huipentuu tunteikkaasti hänen kuolemaansa, jättäen kaupunkilaiset suremaan rakastetun muusikkonsa menetystä. Tämä ensimmäinen tarina luo kokoelman tunnelman yhdistämällä perinteiden kunnioituksen Bécquerin proosan aavemaiseen kauneuteen.