Platonin ”Platonis Apologia Socratis” on vuoden 399 eaa. jälkeen kirjoitettu sokraattinen dialogi. Teos esittää Sokrateen oikeudellisen puolustuksen oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytettiin jumalattomuudesta ja Ateenan nuorison turmelemisesta. Ehkä 500 miehestä koostuvan valamiehistön edessä Sokrates kieltäytyy tinkimästä lahjomattomuudestaan, vaikka hänellä olisi mahdollisuus myötäillä ennakkoluuloja. Hän kuulustelee syyttäjiään omaleimaisella kyselytyylillään ja väittää, että hänen ainoa viisautensa on siinä, että hän tietää, ettei tiedä mitään. Valamiehistö tuomitsee hänet lopulta kuolemaan.