James M. Mackinlayn teos ”Skotlantilaisten järvien ja lähteiden kansanperinne” on yksityiskohtainen katsaus Skotlannin vesilähteiden kulttuuriseen ja hengelliseen merkitykseen, ja se on kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Tässä tieteellisessä teoksessa perehdytään kaivonpalvonnan historiaan ja käytäntöihin sekä siihen kunnioitukseen, jota skotlantilaisessa kansanperinteessä on osoitettu joille, järville ja lähteille. Tekijä tarkastelee näiden luonnonelementtien roolia ihmisten elämässä ja etsii yhteyksiä muinaisten uskomusten ja nykykäytäntöjen välillä. Tekstin aloitus luo perustan vesipalvonnan teeman ymmärtämiselle ja yhdistää sen arkaaisiin luonnonpalvonnan perinteisiin, jotka kietoutuivat varhaiskristillisiin käytäntöihin. Siinä käsitellään luonnonelementtien ja skotlantilaisen kulttuurin välistä suhdetta sekä sivutaan kalastajien ja merimiesten taikauskoa ja historiallisia anekdootteja, jotka koskevat merkittäviin vesipaikkoihin, kuten pyhiin lähteisiin, liittyneitä rituaaleja. Mackinlay esittelee Skotlannin kansanperinteestä ja historiasta useita hahmoja, jotka havainnollistavat edelleen veden ylevyyttä pyhänä entiteettinä, ja korostaa sen kaksinaista roolia sekä elannon antajana että vaarana varhaisten asukkaiden silmissä.