Daniel Gregory Masonin teos ”The Romantic Composers” on kattava tutkimus 1900-luvun alussa sävelletystä musiikista. Kirja keskittyy romantiikan ajan merkittäviin säveltäjiin: Franz Schubertista alkaen ja Schumannin, Mendelssohnin, Chopinin, Berliozin ja Lisztin kautta edeten se tarkastelee heidän panostaan musiikkiin sekä heidän sävellystensä ainutlaatuisia piirteitä. Teoksen tavoitteena on valottaa, kuinka kunkin säveltäjän henkilökohtainen luonne vaikutti hänen musiikilliseen tuotantoonsa, samalla kun siinä käsitellään musiikkityylin laajempaa kehitystä tämän ratkaisevan aikakauden aikana. Masonin tutkimuksen aloitus toimii johdantona musiikin romantiikkaan ja käsittelee sen merkitystä irtautumisena sitä edeltäneistä klassisista perinteistä. Hän selittää, kuinka Schubertin ja Schumannin kaltaiset säveltäjät alkoivat painottaa musiikissaan enemmän yksilöllistä ilmaisua ja tunteiden syvyyttä vastakohtana klassismin jäsentyneemmille ja persoonattomammille ominaisuuksille. Mason korostaa musiikillisen kielen kehitystä tänä aikana, kun säveltäjät etsivät innovatiivisia keinoja välittää syvästi koettuja tunteita. Tämä merkitsi uuden taiteellisen viitekehyksen alkua ja mullisti musiikin ymmärtämisen ja arvostamisen. Lukija kutsutaan matkalle romanttisen musiikin filosofisten perusteiden äärelle, ja samalla tuodaan esiin, kuinka nämä temaattiset muutokset heijastavat aikakauden henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia mullistuksia.