Eduardo Zamacoisin ”Memorias de un vagón de ferrocarril” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Teos tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman, sillä sen kertojana on ensimmäisen luokan rautatievaunu, joka pohtii matkaansa halki erilaisten maisemien ja kohtaamisiaan matkustajien kanssa. Kertomus käsittelee identiteetin, kuulumisen ja ajan kulumisen teemoja sekä sisältää omalaatuisia havaintoja ihmisyydestä ja yhteiskunnasta. Romaanin alussa esitellään päähenkilö, joka on itse rautatievaunu, sen kuvatessa syntyään ja myöhempiä kokemuksiaan sen jälkeen, kun se on herännyt eloon. Vaunu muistelee nostalgisesti valmistamistaan Ranskassa, kuvailee valmistukseen liittynyttä käsityötaitoa ja puhuu olemassaolostaan vertauskuvallisesti, mikä herättää vaikutelman tietoisuudesta. Ensimmäiselle matkalleen lähtiessään se tuntee ylpeyttä vankasta rakenteestaan, mutta samalla myös pelkoa ja innostusta liikkeellelähdön sekä ulkomaailmaan yhteyden saamisen mahdollisuudesta. Tämän ainutlaatuisen hahmon kuvaus luo pohjan rikkaalle tutkimusmatkalle raiteilla elettyyn elämään ja korostaa sekä arkisia että poikkeuksellisia hetkiä, joita se matkoillaan todistaa.