Eduardo Zamacoisin teos ”De carne y hueso; cuentos” on kokoelma novelleja, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Tarinat syventyvät inhimillisten intohimojen monimutkaisuuteen ja tarkastelevat rakkauden, vihan ja olemassaolon olemuksen monisyisiä yhteyksiä. Nimen teema viittaa filosofiseen tutkielmaan ihmiskunnan fyysisestä luonnosta vastakohtana sielun vaikeasti tavoitettavalle käsitteelle. Antologian alussa johdanto esittää pohdiskelevan vuoropuhelun lihan ja hengen kahtiajaosta vihjaten elämän ohimenevään luonteeseen sekä lihallisten halujen sitkeyteen verrattuna eteerisiin käsityksiin. Aloitustarina ”Odio mortal” esittelee Julian ja Daniel Montoron. Näennäisen tavallinen keskustelu epätavallisesta tavasta käyttää tuhkaa kirjeiden kuivaamiseen muuttuu Julian kuollutta aviomiestään kohtaan tuntemien intohimoisten ja kostonhimoisten tunteiden syvälliseksi paljastumiseksi. Tämä määrittää kokoelman sävyn: sitä sävyttävät rakkauden ja petoksen teemat sekä inhimillisten tunteiden synkemmät vivahteet, jotka asettuvat 1800-luvun lopun yhteiskunnallisten odotusten taustaa vasten.