Jian Xingin ”文子” on muinaisina aikoina, todennäköisesti klassisen kiinalaisen ajattelun kaudella, kirjoitettu filosofinen teksti. Teos tarkastelee Daon (Tien) ja Den (hyveen) käsitteitä ja esittää pääasiassa Laoziin liitetyn dialogin, jossa käsitellään luonnollisuutta, hallintoa sekä yinin ja yangin välistä tasapainoa. Teksti toimii perustavanlaatuisena teoksena daolaisen filosofian sekä sen henkilökohtaiseen käytökseen ja valtiotaitoon liittyvien vaikutusten ymmärtämisessä. Teoksen alussa esitellään ajatus siitä, että kaikki olemassa oleva liittyy toisiinsa Daon kautta; Dao kuvataan muodottomaksi ja silti kaiken luomisen lähteeksi. Laozi korostaa luonnonlakien noudattamisen tärkeyttä ja esittää, että todellinen viisaus piilee tämän perustavanlaatuisen periaatteen ymmärtämisessä ja sen mukaisesti toimimisessa. Tekstissä käsitellään yksinkertaisuuden ja nöyryyden hyveitä sekä ”wu wein” ajatusta (toimimattomuus tai ponnistelematon toiminta), ja väitetään, että Daota seuraavat saavuttavat sopusoinnun sekä henkilökohtaisessa elämässään että hallinnossa. Teksti luo mietiskelevän tunnelman ja kutsuu lukijoita pohtimaan näiden opetusten merkitystä omassa elämässään.