Vernon Bartlettin ”Mud and Khaki: Sketches from Flanders and France” on ensimmäisen maailmansodan aikana, todennäköisesti 1900-luvun alussa, kirjoitettu kokoelma sotakuvauksia. Teos tarjoaa läheisen katsauksen juoksuhaudoissa taistelevien sotilaiden kokemuksiin ja tasapainottaa synkän todellisuuden hetkiä miesten keskuudessa puhkeavalla huumorilla ja toveruudella. Sen pääpaino on rintamalinjoilla palvelevien elämän ja kamppailujen valaisemisessa sekä lukijoiden muistuttamisessa sodankäynnin inhimillisestä puolesta, jonka tilastot ja raakuus usein peittävät alleen. Kertomuksen alussa kirjailija esittää Apologian, jossa hän käsittelee saatavilla olevan sotakirjallisuuden valtavaa määrää ja perustelee samalla oman panoksensa tärkeänä muistutuksena sotilaiden kohtaamista vaikeuksista. Bartlett kuvaa sotilassairaaloiden näkymiä ja korostaa haavoittuneiden kestävyyttä ja sisua heidän löytäessään kärsimyksensä keskellä lohtua ja iloa. Hän tavoittaa autiuden ja toveruuden paradoksin kuvaamalla, kuinka nauru ja pienet onnen hetket vallitsevat sodan kaaoksen taustasta huolimatta ja ilmentävät ihmishengen kestävyyttä epätoivoisten olosuhteiden keskellä.