Camilo Castelo Brancon ”Arkkidiakonin tytär” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Teos pureutuu portugalilaisen kauppiasperheen monimutkaisiin suhteisiin keskittyen erityisesti kauppias Antonio José da Silvan ja arkkidiakonin tyttären, nuoren Rosa Guilherminan, kiellettyyn kiintymykseen. Kertomus arvostelee yhteiskunnan normeja ja käsittelee intohimon, velvollisuuden ja avioliiton rajoitusten teemoja. Romaanin alussa tutustumme Portossa asuvaan varakkaaseen mutta tyytymättömään kauppiaaseen Antonio José da Silvaan, joka on yhä enemmän ihastunut kauniiseen ja viattomaan Rosa Guilherminaan, joka on vasta viisitoistavuotias. Rosa elää isänsä, arkkidiakonin, holhouksessa. Isä vaatii löytämään hänelle sopivan avioliiton ja valmistaa häntä liittoon Antonion kanssa. Rosa kuitenkin vastustaa tätä ja haluaa välttää tällaisen kohtalon; hän ilmaisee jopa olevansa valmis menemään luostariin vaihtoehtona. Tämä jännite luo pohjan kertomukselle onnettomasta rakkaudesta, yhteiskunnan paineesta ja nuoruuden kaipuusta itsenäisyyteen, mikä heijastuu Rosan keskusteluissa ja salaisissa kanssakäymisissä paikallisen pojan, José Benton, kanssa. Alku luo elävän ja dramaattisen sävyn tulevalle konfliktille ja tunnekuohulle.