Herman Teirlinckin teos ”Het ivoren aapje: Een roman van Brusselsch leven” on todennäköisesti 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina syventyy Brysselin elämän moniin vivahteisiin keskittyen erityisesti porvariston elämään ja heidän sosiaaliseen dynamiikkaansa. Päähenkilö Ernest Verlat käsittelee surun, itsetutkiskelun ja henkilökohtaisen kasvun teemoja äitinsä, rouva Chanterainen, kuoleman jälkeen. Romaanin alussa vallitsee synkkä tunnelma, kun todistamme rouva Chanterainen kuoleman jälkiseurauksia. Korkeakattoiseen, kynttilänvalossa kylpevään ja kukin koristeltuun huoneeseen sijoittuva kohtaus kuvaa Ernestin kamppailua musertavan surun ja syyllisyyden kanssa. Huolehtiessaan äitinsä ruumiista häntä piinaavat muistot ja katumus heidän suhteestaan, ja hän kamppailee syvän menetyksen tunteen kanssa. Maailmassa, jossa sosiaalisilla kulisseilla on suuri merkitys, Ernest tiedostaa tuskallisen tarkasti, miten muut suhtautuvat hänen suruunsa. Hänen sisäinen taistelunsa tunteidensa kanssa luo sävyn tarinan etenemiselle ja vihjaa yhteiskunnan odotusten taustaa vasten tapahtuvaan ihmissuhteiden syvällisempään tarkasteluun.