Luigi Lanzin teos ”The History of Painting in Italy, Vol. 2 (of 6)” on todennäköisesti 1800-luvun alussa kirjoitettu historiallinen kuvaus. Tässä osassa keskitytään maalaustaiteen kehitykseen Italiassa renessanssista 1700-luvun loppuun, ja siinä tarkastellaan erityisesti Rooman ja Napolin koulukuntia. Teksti näyttää perehtyvän syvällisesti eri taidesuuntausten ja yksittäisten taiteilijoiden kehitykseen sekä tarjoavan näkökulmia niihin kulttuurisiin ja historiallisiin konteksteihin, joissa he loivat teoksiaan. Teoksen alussa Lanzi esittelee Rooman maalauskoulua koskevan kiistanalaisen kysymyksen ja pohtii sen oikeutusta verrattuna muihin kuuluisiin koulukuntiin, kuten Firenzen ja Venetsian koulukuntiin. Hän käsittelee huomattavien taiteilijoiden, kuten Rafaelin ja muiden, alkuperää ja panosta sekä korostaa, kuinka Rooman koulukunta taiteilijoidensa vähäisemmästä määrästä huolimatta loi vaikutusvaltaisen tyylin, jolle oli ominaista syvä kunnioitus klassista antiikkia kohtaan. Lanzi valmistelee tietä yksityiskohtaiselle historialliselle analyysille viittaamalla eri taiteilijoihin, taiteellisiin periaatteisiin ja heidän perintöönsä sekä tarjoamalla laajemman kontekstin Italian taiteen kehityksen ymmärtämiselle.