Joseph Bédierin ”Το μυθιστόρημα του Τριστάνου και της Ιζόλδης” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Teos kertoo Tristanin ja Isolden hahmojen traagisen rakkauden ajattoman tarinan ja käsittelee intohimon, uskollisuuden sekä kohtalon väistämättömien voimien teemoja – voimien, jotka johtavat heidät sydäntäsärkevään loppuun. Kertomus pohjautuu ikivanhaan legendaan, joka on kiehtonut yleisöjä vuosisatojen ajan, ja siinä yhdistyvät romantiikka ja tragedia. Romaanin alussa lukijalle esitellään Tristanin traaginen tausta. Se alkaa Cornwallin kuningas Markiin ja herttua Morganin petokseen liittyvällä dramaattisella asetelmalla, joka johtaa Tristanin syntymään; hänen nimensä ennakoi hänen kohtalokasta matkaansa ja surullista kohtaloaan. Uskollisen Rohautin kasvattamana petosten keskellä Tristanin varhaisvuosia määrittävät menetys ja kaipuu omaan perintöönsä. Aikuistuessaan hän kunnostautuu metsästyksessä ja taiteissa ja luo tietämättään pohjaa syvemmälle yhteydelle kuningas Markiin, joka ei tiedä heidän sukulaisuussuhteestaan. Tämä prologi luo rikkaan ja tunteikkaan perustan seuraavalle tarinalle, jossa rakkaus ja kohtalo kietoutuvat toisiinsa keskiaikaisten yhteiskuntarakenteiden ja sankarillisten ihanteiden taustaa vasten.