James J. Walshin ”Psychotherapy” on 1900-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Kirjassa tarkastellaan psykoterapian historiallisia ja käytännöllisiä sovelluksia lääketieteellisessä hoidossa, ja siinä korostetaan erityisesti paranemisen psykologisia näkökohtia. Useiden lääketieteellisten yhdistysten jäsenenä ja professorina Walsh puoltaa psykoterapian tietoisempaa käyttöä ja väittää, että mielellä on ratkaiseva merkitys sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle. Kirjan alussa luodaan taustaa käsittelemällä psykoterapian historiallista asemaa lääketieteessä ja jäljittämällä sen juuret muinaisiin lääkäreihin, jotka tunnistivat mielen vaikutuksen merkityksen paranemisessa. Walsh tarjoaa esimerkkejä eri aikakausilta ja lääketieteellisistä käytännöistä korostaen mielentilan ja suggestion pysyvää merkitystä hoidossa. Hän huomauttaa, että sekä lääkärin että potilaan luottamus voi parantaa hoitotuloksia, mikä osoittaa psykologisten tekniikoiden harkitun integroinnin tarpeen lääketieteelliseen käytäntöön. Tämä perustava painotus korostaa Walshin näkemystä siitä, että mielen ja kehon vuorovaikutuksen ymmärtäminen on olennaista tehokkaan paranemisen kannalta.