James J. Walshin teos ”Paavit ja tiede” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu historiallinen kuvaus. Teos perehtyy paavillisen vallan ja tieteen sekä lääketieteen kehityksen väliseen monimutkaiseen ja usein väärin ymmärrettyyn suhteeseen keskiajalta 1800-luvulle. Walsh pyrkii kumoamaan yleiset väärinkäsitykset kirkon väitetystä vastustuksesta tieteellistä edistystä kohtaan, erityisesti lääketieteellisen koulutuksen ja käytäntöjen alalla. Kirjan alussa kirjoittaja esittelee laajalle levinneen käsityksen, jonka mukaan roomalaiskatolinen kirkko ja paavit vastustivat lääketieteitä, erityisesti ruumiinavauksia ja anatomiaa. Hän kertoo omasta tutkimusmatkastaan näiden väitteiden selvittämiseksi ja löytää lopulta runsaasti todisteita, jotka ovat ristiriidassa tämän kertomuksen kanssa. Walsh korostaa kirkon merkittävää panosta lääketieteellisten koulujen perustamiseen ja tieteellisen tutkimuksen edistämiseen keskiajalla. Hän tuo esiin keskeisiä henkilöitä ja historiallisia kehityskulkuja, jotka valaisevat paavien lääketieteelle ja tieteelle tarjoamaa suojelua, ja kumoaa näin pitkään vallinneen käsityksen siitä, että kirkko tukahdutti tieteellisen edistyksen.