Kálmán Mikszáthin teos ”Öreg szekér fakó hám: Újabb elbeszélések” on 1900-luvun alussa kirjoitettu novellikokoelma. Teos heijastelee todennäköisesti Unkarin sosiokulttuurista elämää tuona aikana yhdistäen kansanperinteen, huumorin ja yhteiskunnallisen kommentaarin aineksia. Eri kertomusten kautta lukijat voivat odottaa kohtaavansa vivahteikkaasti kuvattuja henkilöhahmoja ja heidän vuorovaikutustaan nimenomaan unkarilaisessa kontekstissa, jossa tarkastellaan perinteen ja moderniuden teemoja. Kokoelman alussa esitellään kertomus, jonka keskiössä on maanomistaja Lányi Pál, joka on hyvin ylpeä istuttamistaan kahdesta lehmuksesta. Hänen kiintymyksensä puihin muuttuu lähes pakkomielteiseksi hänen hoivatessaan niitä ja vaaliessaan niiden kauneutta. Teksti paljastaa ihmiselämän ja luonnon kietoutumisen toisiinsa sekä aavistuksen sekä puita että Pália itseään uhkaavasta menetyksestä. Kertomuksen edetessä se vihjaa kuolevaisuuden, perinnön ja inhimillisten tekojen seurausten teemoihin ja luo pohjan kertomukselle, joka on täynnä filosofisia vivahteita sekä ihmisen ympäristöönsä liittyvien tunteiden monimutkaisuutta.