Alvaro de Camposin ”Ultimatum” on provosoiva, manifestin kaltainen teksti, joka kirjoitettiin 1900-luvun alussa, tarkemmin sanottuna vuonna 1917. Kirja on kriittinen ja satiirinen teos, joka ilmaisee halveksuntaa aikakauden eurooppalaista yhteiskuntaa, sen poliitikkoja ja kulttuurihahmoja kohtaan. Se käsittelee pettymyksen, luovuuden pysähtyneisyyden ja uuden, innovatiivisen maailmanjärjestyksen kaipuun teemoja. ”Ultimatumissa” portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan heteronyymi Alvaro de Campos kohdistaa raivokkaan ryöpytyksen lukuisiin huomattaviin henkilöihin ja syyttää heitä Euroopan moraalisen ja älyllisen rappion edistämisestä. Teksti omaksuu intohimoisen ja energisen sävyn julistaessaan sivilisaation ”fallência geralin” eli yleisen epäonnistumisen ja vihjatessaan, että yhteiskunnan ongelmat juontuvat syvästä kuilusta inhimillisen herkkyyden ja nykyelämän ärsykkeiden välillä. Campos vaatii ”keinotekoista sopeutumista” luovuuden elvyttämiseksi ja ehdottaa radikaaleja muutoksia poliittisiin, taiteellisiin ja filosofisiin paradigmoihin. Lopulta hän visioi tulevaisuuden, jota johtavat ”Superihmiset”, jotka ilmentävät täydellisyyttä, monimutkaisuutta ja harmoniaa, ja ajaa yhteiskunnallisten arvojen ja rakenteiden uudistamista ensimmäisen maailmansodan kaaoksen keskellä.