Antonio Ranierin ”Ginevra eli Nunziatan orpotyttö” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy Ginevraan, nuoreen orpotyttöön, jonka elämää leimaavat kärsimys ja hylätyksi tuleminen ankaran napolilaisen orpokodin seinien sisällä. Kirja pureutuu syvällisesti viattomuuden, julmuuden ja yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpien kohtaamien vaikeuksien teemoihin. Romaanin alussa lukijalle esitellään Ginevran traaginen lähtökohta: hänen tietämättömyytensä omasta alkuperästään sekä trauma, jonka orpokodin julmat hoitajat hänelle aiheuttavat. Ginevran kohtalo piirtyy koskettavasti hänen ensimmäisistä kivun ja laiminlyönnin sävyttämistä muistoistaan aina hänen kärsimäänsä kaltoinkohteluun asti. Kertomus kuvaa elävästi hänen kokemuksiaan hylätyksi tulemisesta ja hänen ympäristönsä lohduttomuutta, luoden sävyn niille vastoinkäymisille, joita hän joutuu jatkossakin kohtaamaan. Ginevran navigoidessa myrskyisän elämänsä keskellä lukijat saavat katsauksen aikakauden yhteiskunnallisiin ongelmiin, erityisesti orpoihin ja heidän kohteluunsa yhteiskunnassa.