Nikolai Vasiljevitš Gogolin ”Kasakkatarinoita” on 1800-luvun alussa kirjoitettu novellikokoelma. Tämä eläväinen teos syventyy kasakoiden elämään ja heitä ympäröivään kansanperinteeseen korostaen erityisesti heidän huumoriaan, urheuttaan ja kulttuurista elinvoimaisuuttaan kyläelämän kuvauksissa. Tarinat yhdistävät komedian ja legendan aineksia ja tavoittavat Pikku-Venäjän talonpoikaiselämän olemuksen keskittyen sellaisiin hahmoihin kuin seppä Vakoola ja lumoava Oksana. ”Jouluaattoyö”-nimisen tarinan alussa lukija johdatetaan tunnelmalliseen talviyöhön, jota leimaavat kirkas tähtitaivas ja aavistus lähestyvistä juhlallisuuksista. Kun kasakka Tšuup valmistautuu lähtemään kotoaan joulutapaamiseen, paholainen ilmestyy ilkikurisesti ja varastaa kuun luodakseen pimeyttä. Tarina etenee Tšuupin kohdatessa erilaisia taikuuden ja kansanperinteen aineksia, ja romanttiset teemat nousevat esiin paholaisen kepposten sekoittuessa kyläläisten elämään ja vaikuttaessa erityisesti nuoreen Vakoolaan, joka on ihastunut Oksanaan. Huumorin, yliluonnollisten elementtien ja rikkaan kulttuurisen taustan yhdistelmä luo sävyn seuraaville tarinoille.