S. Khuda Bukhshin teos ”Mohamedin islam” on 1900-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen tarkastelu islamin perusteista ja profeetta Mohamedin opetuksista. Teos pyrkii tutkimaan islamin olemusta sellaisena kuin sitä alun perin saarnattiin, myöhemmistä teologisista kiistoista ja kulttuurisista lisäyksistä vapaana. Se keskittyy islamia edeltäneen Arabian yhteiskunnallis-uskonnolliseen kontekstiin sekä Mohamedin esiin tuomiin uudistaviin opetuksiin, jotka muuttivat arabikansan elämää. Tässä tekstissä Bukhsh hahmottelee yksityiskohtaisesti Arabian oloja ennen islamin tuloa ja korostaa yhteiskuntaa leimanneita heimokeskeisyyttä, pakanallisia uskomuksia ja moraalista tyhjyyttä. Hän jäljittää juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutuksia arabialaiseen ajatteluun ja tunnustaa samalla islamilaisiin rituaaleihin sisällytettyjen islamia edeltäneiden käytäntöjen jäänteet. Bukhshin esittämän islamin opetusten keskiössä ovat käsitys Jumalan ehdottomasta ykseydestä (monoteismi), eettisten velvollisuuksien asettaminen suhteessa muihin sekä tarve yhteisölliseen solidaarisuuteen, joka ulottuu kauas heimoon kuulumisen rajojen yli. Kirjoittaja kuvaa, kuinka islam perusperiaatteidensa, kuten rukouksen, almujen antamisen, paaston ja pyhiinvaelluksen, kautta synnytti veljeyden ja moraalisen kurinalaisuuden tunteen, joka muokkasi arabiyhteiskuntaa ja loi perustan sen huomattavalle laajentumiselle.