Norman Douglasin ”Old Calabria” on 1900-luvun alussa kirjoitettu matkakertomus, joka tutkii Etelä-Italiassa sijaitsevan Calabrian alueen kulttuurisia ja historiallisia maisemia. Kertomus tarjoaa rikkaan kudelman havaintoja, joissa henkilökohtaiset pohdinnat yhdistyvät historiallisiin anekdootteihin kirjailijan vaellellessa muinaisten raunioiden, kansanperinteen ja menneiden sivilisaatioiden jäänteiden kyllästämissä kaupungeissa. Kirja paljastaa Douglasin kiintymyksen seutuun ja sen ainutlaatuiseen luonteeseen sekä havainnollistaa eri kulttuurien, kuten saraseenien ja normannien, vaikutteiden monimutkaista kudelmaa. ”Old Calabrian” alussa Douglas kuvailee Luceran kaupunkia ja panee merkille sen viehätyksen ja laiminlyödyn tilan sekoituksen. Hän välittää kuvan kaupungin ainutlaatuisesta luonteesta kuvailemalla sen arkkitehtuuria, julkisia tiloja ja paikallisen väestön tapoja. Tutkimusmatkallaan hän esittelee linnan valvojan, joka kertoo värikkäitä mutta epäilyttäviä historiallisia tarinoita ja heijastaa siten alueelle tyypillistä legendan ja tosiasioiden sekoittumista. Tarkkaillessaan maisemia ja pohtiessaan Fredrik II:n kaltaisten hahmojen historiallista merkitystä Douglas maalaa monisyisen muotokuvan maasta, joka on rikas sekä kauneudeltaan että vaikealta menneisyydeltään, ja luo näin pohjan syvemmille näkemyksille Calabrian viehätyksestä kertomuksen edetessä.