Nathaniel Hawthornen ”The Great Stone Face ja muita kertomuksia White Mountains -vuorilta” on kokoelma fiktiivisiä kertomuksia, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Teos käsittelee luonnon majesteettisuutta ja ihmisen pyrkimyksiä, ja sen keskiössä on New Hampshiressa sijaitseva ikoninen Great Stone Face, joka toimii jalouden ja hyveellisyyden symbolina. Kokoelma tarkastelee erilaisia henkilöitä, joita heidän ympäristönsä ja pyrkimyksensä suuruuteen ovat muovanneet. Päähenkilö Ernest edustaa Great Stone Faceen liittyvään moraaliseen ihanteeseen kohdistuvaa toivoa ja kaipuuta. Kirjan alussa ensimmäinen kertomus esittelee äidin ja tämän nuoren pojan Ernestin, jotka ovat suurenmoisen, ihmiskasvoja muistuttavan kalliomuodostelman, Great Stone Facen, lumoissa. Kun he keskustelevat vanhasta ennustuksesta, jonka mukaan esiin astuu jalo mies, joka muistuttaa Great Stone Facea, Ernestin ihailu kasvaa. Kertomus seuraa sitten Ernestiä tämän varttuessa kasvot ohjaavana läsnäolona ja niiden täyttäessä hänen elämänsä jaloilla ihanteilla. Kun huhut kertovat erilaisten varakkaiden tai vaikutusvaltaisten henkilöiden palaavan laaksoon ja jokaisen väittävän olevansa yhteydessä ennustukseen, Ernest pysyy lujana toivossaan, että todellinen suuri mies ilmestyy. Tarkkaillessaan kuitenkin ennustusta toteuttamaan pyrkiviä henkilöitä, kuten ahnetta kauppiasta Gathergoldia, hän joutuu pohtimaan oivallusta, että todellinen suuruus voi ilmetä muodoissa, joita muut eivät tunnista, mikä haastaa hänen ympärillään olevien ihmisten odotukset ja uskomukset.