Marià Vayredan «Sang Nova» on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Kertomus tutustuttaa meidät Ramón de Montbrióön, nuoreen mieheen, joka palaa perheensä kotiin opintojensa päätyttyä pyrkien löytämään uudelleen yhteyden juuriinsa samalla kun hän kamppailee setänsä Mossèn Joanin odotusten kanssa. Tarina käsittelee perinteen ja modernisaation välistä vastakkainasettelua, henkilökohtaisten pyrkimysten ja perhesiteiden välistä jännitettä sekä koulutuksen ja uravalintojen muuttuvaa roolia. Romaanin alussa Ramónin ja hänen setänsä välinen suhde on kertomuksen keskiössä. Ramón saa Mossèn Joanilta sydämellisen kirjeen, joka paljastaa tämän toivovan Ramónin kulkevan perinteisempää tietä, nimenomaan kirkollisella alalla, Ramónin tekniikan opiskelemiseen liittyvien haaveiden vastaisesti. Alkukappaleissa korostuvat Ramónin kotimatka, hänen matkalla esittämänsä pohdinnat sekä hänen setänsä konservatiivisempiin vakaumuksiin nähden vastakkaiset näkemyksensä. Tämä jännite pohjustaa heidän suhteensa kiehtovaa tarkastelua ja tuo samalla esiin värikkäitä sivuhahmoja, kuten uskollisen viestinviejän Pascalin ja taloudenhoitaja Feliçan, joilla on merkittävä rooli avautuvassa perhedraamassa.