Walther Rathenaun ”An Deutschlands Jugend” on 1900-luvun alussa, tarkemmin ensimmäisen maailmansodan aikoihin, kirjoitettu filosofinen tutkielma. Se käsittelee tuon ajan saksalaisia nuoria kohdanneita moraalisia ja eksistentiaalisia haasteita ja korostaa sisäisen uudistumisen sekä kollektiivisen vastuun merkitystä tulevaisuuden muovaamisessa. Rathenau puhuttelee suoraan nuorempaa sukupolvea ja kehottaa sitä syvälliseen itsetutkiskeluun sekä kohtaamaan sodan ja yhteiskunnan rappeutumisen synnyttämät moraaliset kriisit. Teoksen aloitus luo juhlavan sävyn, kun Rathenau vetoaa nuoriin, jotta nämä tunnistaisivat historiallisen hetkensä painon. Hän pohtii sodan mukanaan tuomia syvällisiä muutoksia sekä niitä perustavanlaatuisia vastuita, jotka liittyvät kuulumiseen sukupolveen, joka elää historian ratkaisevaa käännekohtaa. Hän korostaa uuden hengen tarvetta: sen tulee ylittää pelkkä mekanisoituminen ja pinnalliset pyrkimykset. Hän kannattaa uudelleensyntymää, joka pohjautuu oikeudenmukaisuuden ja yhteisöllisyyden arvoihin. Rathenau ilmaisee koskettavan huolensa siitä, kykenevätkö nuoret kohoamaan edeltäjiensä perinnön yläpuolelle, samalla kun he kamppailevat uskon ja skeptisyyden vastakohtien kanssa. Hän pitää näitä olennaisina merkityksellisen tulevaisuuden rakentamiselle.