Jean de La Fontainen teos ”La Fontainen sata faabelia” on 1600-luvun lopulla kirjoitettu faabelikokoelma. Teos sisältää sarjan mukaansatempaavia moraalisia kertomuksia, joissa esiintyy inhimillistettyjä eläimiä ja joista jokainen havainnollistaa ajattomia opetuksia ihmisluonnosta ja käyttäytymisestä. Faabeleissa esiintyy usein erilaisia henkilöhahmotyyppejä, kuten viekas kettu, ahkera muurahainen ja typerä heinäsirkka, ja ne tarjoavat lukijoille tiivistettyä viisautta nokkeluuden ja huumorin sävyttämänä. Kokoelman alkupuoli esittelee useita faabeleita, jotka luovat pohjan La Fontainen kerrontatyylille. Se alkaa kertomuksella ”Heinäsirkka ja muurahainen”, jossa huoleton heinäsirkka joutuu talven saapuessa kohtaamaan kesäisen laiskuutensa seuraukset muurahaisen ahkeruuden asettuessa sille vastakohdaksi. Muut faabelit, kuten ”Varkaat ja aasi”, ”Susi syyttää kettua” ja ”Leijona ja aasi metsästämässä”, jatkavat samaa linjaa ja tuovat esiin eläinhahmojen ahneuden, petoksen ja typeryyden teemoja. Jokaiseen kertomukseen kietoutuu moraalinen opetus, mikä tekee niistä paitsi viihdyttäviä myös ajatuksia herättäviä ja luo rikkaan perinteen faabelien kertomiselle – perinteen, joka on kaikunut vuosisatojen ajan.