Carlos O. Bungen teos ”Thespis (lyhyitä romaaneja ja kertomuksia)” on kokoelma 1900-luvun alussa kirjoitettuja pienoisromaaneja ja kertomuksia. Teos näyttää tarkastelevan erilaisia teemoja monipuolisen henkilögallerian ja vaihtelevien tunnelmien kautta sekä juhlistavan Thespiksen taiteellista perintöä; Thespis oli antiikin kreikkalainen hahmo, jota pidetään teatterin alkuunpanijana. Alkuosa antaa ymmärtää, että Bungen teoksessa draaman elementit kietoutuvat henkilökohtaiseen itsetutkiskeluun ja tuovat esiin inhimillisen kokemuksen monimutkaisuuden. ”Thespiksen” alussa esitellään prologi, joka kunnioittaa Thespistä itseään ja käsittelee hänen merkitystään kreikkalaisen teatterin isänä, sillä hän keksi esityksissä käytettävän dialogimuodon. Tämä kehystys johdattaa seuraaviin kertomuksiin, joista ensimmäinen on ”El último grande de España”. Se kuvaa nuoren aatelismiehen Pablon elämää; hänen perheensä ja päällepäsmäröivä sisarensa Eusebia ovat vaikuttaneet häneen syvästi välittämillään arvoilla. Kertomus kuvaa Pablon sisäisiä ristiriitoja velvollisuuden ja rakkauden välillä aristokraattisten odotusten jäykkyyden keskellä sekä hänen vuorovaikutustaan menneisyyden vaikutteiden ja nyky-yhteiskunnan paineiden kanssa.