H. C. Andersenin teos ”Hans Andersenin satuja. Ensimmäinen sarja” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu kokoelma lapsille suunnattuja satuja. Tämä antologia sisältää mielikuvitusta kiehtovia tunnettuja tarinoita, kuten ”Kuusi”, ”Ruma ankanpoikanen” ja ”Peukalo-Liisa”. Sadut käsittelevät luonnon, ihmiselämän ja kasvamisen vaikeuksien teemoja, usein niihin kietoutuvan moraalisen opetuksen tai elämänohjeen säestämänä. Kokoelman alussa lukija tutustuu kahteen lumoavaan tarinaan. ”Kuusessa” nuori kuusi kaipaa jatkuvasti jotakin enemmän kuin vaatimatonta elämäänsä metsässä ja toivoo kasvavansa korkeaksi ja majesteettiseksi kuten toverinsa, mutta joutuu kohtaamaan odottamattomat seuraukset, kun se lopulta kaadetaan. Sen matkan surullisuus heijastaa kaipuun ja tyytymättömyyden tunteita. Tätä seuraa ”Ruma ankanpoikanen”, joka kertoo koskettavan tarinan ujosta olennosta, joka yrittää löytää identiteettinsä muiden joukossa, vaikka nämä torjuvat sen ulkonäön vuoksi. Tämä johtaa voimakkaaseen oivallukseen itsensä hyväksymisestä ja erilaisuuden kauneudesta. Yhdessä nämä aloitukset luovat pohjan ihmeen ja melankolian sekoitukselle, joka on tyypillistä Andersenin kertomataiteelle.