Nikolai Rimski-Korsakovin teos ”Principles of Orchestration, with Musical Examples Drawn from His Own Works” on 1900-luvun alussa kirjoitettu orkestrointia käsittelevä tutkielma. Teos tarjoaa kattavan tarkastelun orkesteritekniikoista keskittyen musiikin orkestroinnin periaatteisiin ja esittelemällä samalla Rimski-Korsakovin omista sävellyksistä ammennettuja näkemyksiä näiden käsitteiden havainnollistamiseksi. Kirja on suunnattu musiikinopiskelijoille ja säveltäjille, jotka haluavat ymmärtää orkestrointiin liittyviä vivahteita ja taiteellisia näkökohtia. Teoksen alussa tekijä esittelee tutkielmansa taustalla olevat motiivit ja korostaa tarvetta nähdä orkestrointi olennaisena osana musiikin säveltämistä. Avausluvut käsittelevät eri orkesteriryhmien rakennetta ja mahdollisuuksia aloittaen jousisoittimista sekä esittelevät melodiaan ja sen orkesterilliseen toteutukseen liittyviä peruskäsitteitä. Rimski-Korsakov antaa käytännön ohjeita tehokkaiden soitinyhdistelmien luomiseen, soitinten sointivärien tutkimiseen ja niiden ilmaisumahdollisuuksien ymmärtämiseen. Huolellisen analyysinsa avulla hän pyrkii tarjoamaan viitekehyksen, joka auttaa muusikoita hallitsemaan orkestroinnin taidon, samalla muistuttaen, ettei tämän alan luovuutta voida opettaa kaavamaisin keinoin.