Bertrand Russellin teos ”Our Knowledge of the External World as a Field for Scientific Method in Philosophy” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu filosofinen tutkielma. Teos tarkastelee loogis-analyyttisen menetelmän rajoituksia ja mahdollisuuksia filosofiassa pyrkien perustamaan filosofisen tutkimuksen tieteellisille periaatteille ja objektiiviselle tiedolle. Russellin keskeinen huomio kohdistuu aistitiedon ja matemaattisen fysiikan käsitteiden väliseen suhteeseen. Tekstin alussa esitellään Russellin luentojen tausta, jossa hän pyrkii osoittamaan tinkimättömän tieteellisen menetelmän merkityksen filosofisessa työskentelyssä. Hän arvioi filosofien historiallisesti esittämiä väitteitä todellisuuden ja tiedon luonteesta ja arvostelee niitä usein liiallisista pyrkimyksistä ja riittämättömistä tuloksista. Näin hän korostaa filosofian tarvetta kehittyä tieteellisen ymmärryksen edistysaskelten myötä sekä hyödyntää logiikkaa ja analyysia sellaisten monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen, joita aiemmin pidettiin ratkaisemattomina.