Bertrand Russellin teos ”An Essay on the Foundations of Geometry” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu tieteellinen tutkielma, jossa tarkastellaan geometrian filosofisia ja loogisia perusteita. Kirja käsittelee geometristen periaatteiden historiallisia näkökulmia keskittyen erityisesti epäeuklidisiin geometrioihin ja erilaisten aksioomien merkitykseen. Se tarkastelee geometrisen tiedon luonnetta ja avaruudellisen päättelyn välttämättömiä ehtoja koskevia epistemologisia kysymyksiä. Tutkielman alussa hahmotellaan Russellin geometriaa koskevan tutkimuksen rakenne ja tarkoitus. Siinä erotetaan toisistaan apriorinen tieto ja subjektiivinen kokemus sekä tuodaan esiin Kantin kaltaisten keskeisten filosofien vaikutus geometrian perusteita koskevaan keskusteluun. Russell luo viitekehyksen geometrian historiallisen kehityksen tarkastelulle, erityisesti metageometrian ja epäeuklidisten järjestelmien kehitykselle, samalla kun hän valmistaa lukijaa geometrista ajattelua ohjaavien keskeisten aksioomien sekä geometrian ja logiikan välisen suhteen yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Tämä johdanto valmistaa lukijan aiempien filosofisten teorioiden kriittiseen analyysiin ja pohjustaa Russellin omia kontribuutioita alalla.