János Erdélyin teos ”Népdalok és mondák (1. kötet); Magyar népköltési gyüjtemény” on 1800-luvun puolivälissä koottu kansanlaulujen ja kertomusten kokoelma. Teos kokoaa yhteen unkarilaisen suullisen perinteen eri aineksia ja korostaa maan kansanrunouden kulttuurista ja historiallista merkitystä. Kokoelman tarkoituksena on todennäköisesti säilyttää unkarilaisen kansanperinteen rikkaus dokumentoimalla lauluja, joiden aiheita ovat muun muassa rakkaus, luonto ja yhteiskuntaelämä. Teoksen alussa on laaja esipuhe, jossa hahmotellaan unkarilaisen kansanrunouden kokoamisen taustalla olevia motiiveja. Erdélyi tarkastelee aiempia yrityksiä kerätä kansanlauluja ja huomauttaa, että niiden aitous ja kulttuurinen arvo on säilytettävä hiipuvien perinteiden keskellä. Teksti viittaa yhteistyöhön, johon ovat osallistuneet paikalliset tutkijat ja harrastajat, ja tuo esiin yhteisen pyrkimyksen vaalia näitä kansanomaisia ilmauksia. Lisäksi ensimmäisessä osassa esitellään sarja rakkauslauluja, jotka välittävät vaikuttavasti unkarilaisten romanttisten suhteiden tunne-elämää ja luovat pohjan lajityypin lyyriselle tarkastelulle koko teoksessa.