D. B. Monron teos ”The Modes of Ancient Greek Music” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu tieteellinen tarkastelu antiikin Kreikan musiikkiteoriasta. Tekstissä perehdytään erilaisiin musiikkimooduksiin — kuten doorilaiseen, fryygialaiseen ja lyydialaiseen — sekä niiden kulttuuriseen merkitykseen sellaisina kuin antiikin filosofit, kuten Platon ja Aristoteles, ne ymmärsivät. Monro tarkastelee, kuinka näiden moodusten uskottiin vaikuttavan tunteisiin ja luonteeseen, mikä heijastaa musiikin, etiikan ja kasvatuksen syvällistä yhteyttä antiikin Kreikassa. Teoksen aloitus johdattaa historialliseen musiikkia koskevaan tarkasteluun ja erityisesti eri musiikkimuotoihin liittyviin moraalisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Monro viittaa aiempiin historiallisiin teksteihin tekemäänsä työhön ja ottaa huomioon uudet löydöt, jotka saattavat vaikuttaa nykyiseen käsitykseen kreikkalaisesta musiikista. Hän korostaa näiden antiikin moodusten tulkinnan monimutkaisuutta ja toteaa, että tutkijoiden keskuudessa käydään edelleen keskustelua siitä, määriteltiinkö ne sävelkorkeuden, intervallirakenteen vai molempien perusteella. Tämä johdanto valmistaa tietä moodusten ja niiden teoreettisten perusteiden järjestelmälliselle käsittelylle ja lupaa kattavan tarkastelun, joka pohjautuu historiallisiin teksteihin ja filosofiseen keskusteluun.