N.-J. Carpentierin ”Dictionnaire du bon langage” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu hakuteos, joka keskittyy ranskan kielen vivahteisiin ja oikeaoppiseen käyttöön. Teos toimii oppaana yleisten kielellisten vaikeuksien, ääntämisvirheiden ja sopimattomien ilmausten käsittelyyn, erityisesti Valloniasta ja Flanderista kotoisin oleville puhujille sekä niille, jotka haluavat kehittää ranskan kielen taitoaan. Kirjoittaja korostaa, että oppijoiden on paitsi opittava hyvän kielen säännöt myös opittava pois alueellisten murteiden ja virheellisen kielenkäytön kautta omaksutuista huonoista tavoista. Tekstin alussa Carpentier esittelee ”Dictionnaire”-teoksen tarkoituksen ja korostaa, kuinka tärkeää on puuttua eri ranskankielisten väestöryhmien keskuudessa yleisesti esiintyviin ääntämis- ja ilmaisuprobleemiin. Hän painottaa puutteita standardiranskan opetuksessa ja pyrkii tarjoamaan kattavan lähteen, joka käsittelee sekä kielen kielteisiä (virheet) että myönteisiä (oikeaoppinen käyttö) puolia. Alkuosa hahmottelee sanakirjan rakenteen ja sen kaksijakoisen lähestymistavan: yleisten kielellisten virheiden tunnistamisen sekä ratkaisujen tarjoamisen tehokkaaseen viestintään.