Edward Carpenterin teos ”Civilisation: Its Cause and Cure; and Other Essays” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu yhteiskunnallisten rakenteiden kriittinen tarkastelu. Teos pohtii sivilisaation tilaa ja esittää, että se saattaa olla sairaus, jonka ihmiskunnan on käytävä läpi. Samalla siinä väitetään, että sivilisaatiot ovat historian saatossa sortuneet erilaisiin vaivoihin ja että todellinen terveys voitaisiin ehkä löytää uudelleen palaamalla primitiivisempiin elintapoihin. Yhteiskunnan, tieteen ja moraalin luonnetta tarkastelevissa esseissä Carpenter argumentoi uudenlaisen käsityksen puolesta siitä, mikä muodostaa ihmisen hyvinvoinnin. Teoksen alussa on ajatuksia herättävä esipuhe, jossa Carpenter muistelee ensimmäisen teoksensa ”Civilisation” vastaanottoa; teos esitettiin luentona Fabian Societylle. Hän esittää, että sivilisaatio, jota aikoinaan pidettiin ihanteellisena olotilana, onkin osoittautunut sairauden kaltaisten oireiden, kuten yhteiskunnallisen eripuraisuuden ja individualismin, vaivaamaksi, mikä heikentää ihmisluonnon ykseyttä. Carpenter toteaa vaikuttavasti, että modernin yhteiskunnan fyysiset ja henkiset kamppailut osoittavat tarpeen uudelleenarviointiin ja mahdolliseen paluuseen lähemmäs luontoa asettuvaan tilaan, ja puoltaa henkilökohtaisen ja kollektiivisen terveyden syvällisempää tarkastelua ihmiskunnan kulkiessa eteenpäin.