Manuel Fernández y Gonzálezin teos ”La Alhambra; arabialaisia legendoja” on 1200-luvun Andalusiaan sijoittuva kokoelma arabialaisia legendoja. Tekstissä historialliset elementit kietoutuvat kuuluisan Alhambran palatsin ympärille sijoittuviin romanttisiin kertomuksiin ja sen historialliseen taustaan Espanjan muslimikaudella. Kirja syventyy eri henkilöiden elämään, mukaan lukien nuori prinssi Mohammet Abd’Allah ja muut hahmot, jotka kokevat rakkautta, konflikteja ja taikuutta tämän ikonisen paikan taustaa vasten. Teoksen alussa esitellään Colina Rojan historiallinen ympäristö, jolle Alhambra lopulta rakennetaan. Kertomus tarjoaa elävän kuvauksen alueen maisemista sekä sen luonnonkauneudesta ja historiallisista raunioista. Siinä esitellään nuori prinssi, joka tuntee vetoa valkoiseen pukeutuneeseen naiseen, Bekralbaydaan, ja joutuu mukaan yliluonnolliseen ja romanttiseen etsintään, joka on täynnä kohtaamisia ja salaperäisen pöllön edustamia enteitä. Kun prinssi etsii rakkauttaan, meille väläytetään hänen tunnekuohuaan ja kaipuutaan, mikä luo pohjan monipolviselle, legendojen ja taruston läpitunkemalle kertomukselle.