W. Wynn Westcottin teos ”Itsemurha: sen historia, kirjallisuus, oikeustiede, syyt ja ehkäisy” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kattava yhteiskuntatieteellinen tutkielma. Teos perehtyy itsemurhan moniulotteiseen luonteeseen tarkastellen sen historiallisia, kirjallisia, oikeudellisia ja psykologisia puolia sekä mahdollisia ehkäiseviä toimia. Tekijä pyrkii käsittelemään yhteiskunnassa kasvavia itsemurhalukuja ja vaatii asian vakavaa tarkastelua korostaen sen merkitystä yhteiskunnallisena ongelmana, joka kietoutuu lainsäädäntöön ja kansanterveyteen. Kirjan alussa Westcott pohtii itsemurhan historiallista yleisyyttä ja kiinnittää huomiota sen syihin, kuten kurjuuteen ja mielenterveyden häiriöihin. Hän vertaa muinaisia käytäntöjä – joissa tiettyjä itsemurhia pidettiin kunniallisina tekoina – nykykäsityksiin, jotka pääasiassa tuomitsevat itsemurhan. Alkupuheessa hahmotellaan tekijän motiiveja käsitellä aihetta laajasti, ja siinä viitataan kattavan englanninkielisen kirjallisuuden puutteeseen. Westcott pohjustaa yhteiskunnallisten ja filosofisten vaikutteiden laajamittaista tutkimista suhteessa itsemurhaan. Tämä johdanto-osa toimii tehokkaana perustana myöhempien lukujen ymmärtämiselle; niissä luvataan avata tähän monimutkaiseen kysymykseen liittyviä eettisiä pulmia sekä käsitellä tilastotietoja, jotka havainnollistavat itsemurhien huolestuttavaa lisääntymistä nyky-yhteiskunnassa.