William J. Longin teos ”Englantilainen kirjallisuus” on kattava esitys, joka tarjoaa historiallisen katsauksen englantilaiseen kirjallisuuteen sen anglosaksisilta ajoilta peräisin olevista juurista viktoriaanisen aikakauden loppuun. 1900-luvun alussa kirjoitettu teos pyrkii herättämään opiskelijoissa halun lukea suurta kirjallisuutta ja korostaa samalla kirjallisten teosten sekä henkilökohtaisia että historiallisia tulkintoja. Long pyrkii välittämään kirjallisuuden kehityksen ja osoittamaan, kuinka se heijastaa kunkin aikakauden henkeä ja englanninkielistä maailmaa muovanneita ihanteita. Teoksen alussa lukijalle esitellään kirjan yleiset tavoitteet, joihin kuuluvat kirjallisuuden rakkauden vaaliminen ja sen merkityksen ymmärtämisen edistäminen. Long käsittelee kirjallisuuden kaksijakoista luonnetta, jossa nautinto ja analyyttinen ymmärtäminen tasapainottuvat, ja tuo esiin henkilökohtaiset ominaisuudet, jotka kaikuvat läpi kirjallisuushistorian. Hän korostaa kirjallisten teosten taustalla olevan sosiaalihistoriallisen kontekstin ymmärtämisen tärkeyttä ja luo pohjan luvuille, joissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti eri aikakausia ja kirjailijoita alkaen anglosaksisen runouden syvällisestä vaikutuksesta ja sen keskeisistä hahmoista, kuten Beowulfista ja Cædmonista.