Camilo Castelo Brancon ”A Gratidão” on todennäköisesti 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Tarina keskittyy Rosa-nimisen nuoren tytön ja hänen iäkkään, sokean isoäitinsä kohtaamiin vaikeuksiin, joiden vuoksi he joutuvat etsimään turvaa myötätuntoisen rouvan, Dona Therezan, luota. Heidän matkaansa leimaavat äärimmäiset koettelemukset, joita ankarat talviolosuhteet vielä pahentavat, ja se nostaa esiin sinnikkyyden, kiitollisuuden ja sukupolvien välisen siteen teemoja. Romaanin aloitus luo synkän mutta koskettavan tunnelman ja esittelee lukijalle Rosan ja hänen isoäitinsä joulukuun viimeisinä päivinä, kun he kamppailevat lumessa. Vanha nainen, heikko ja sokea, ilmaisee epätoivonsa heidän vaikean matkansa vuoksi, kun taas urhea nuori tyttö tukee häntä järkähtämättömän päättäväisesti. Kun he lopulta saapuvat Dona Therezan kotiin, armon ja ystävällisyyden teemat nousevat esiin Rosan kertoessa traagisen tarinan perheensä menetyksestä. Kertomus vihjaa rakkauden ja tuen mullistavaan voimaan, kun sekä Rosa että hänen isoäitinsä etsivät uutta paikkaa maailmassa, joka on ollut heille armoton. Tämä ensimmäinen katsaus heidän ahdinkoonsa luo perustan kertomukselle, joka avautuu tunnepitoisena ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavana.